Huh, kyllä taas on koettu ja pelätty ja vaikka mitä. Miksi jotenkin tuntuu että meidän perhe on kirottu kun kaikki sattuu samaan aikaan.
Vanhin poika joutui uudestaan sairaalaan, tosin pääsi sieltä jo pois, mutta pieni pelko että mitä seuraavaksi. Nuorimmainen poikani kaatui pyörällä ja teloi kätensä ja onneksi vain lastoitettu eikä murtumia ollut, mutta oikea kirjoitus käsi, hän varmaan mielissään ettei tarvi kirjoittaa koulussa. Itse pyörtysin lauantaina illalla ja löyin pääni sillä seurauksella että sain pahan aivotärähdyksen. Vielä eilen ei pystynyt katsomaan edes telkkaria kun kaikki keikkui silmissä ja suurin osa ajasta piti pitää silmiä kiinni. Puhe kiellossa ollut siihen asti kun puhuminen ei enään satu päähän. Nyt onneksi jo parempi, mutta keskittyminen jäi jonnekkin sen mä huomasin kun pitkästä aikaa tein jotain koruja. Kaulakorusta piti tulla kokonaisuudessaan tuollainen kun mitä korun keskiosa on, mutta ei jaksanu ja sitten taas tapani mukaan sävelsin vähän omiani. Lukko tarkoitus olla tuossa vähän sivulla.



Tässä lähemmin tuosta keski osan kohdasta