Tiesinhän että tämä päivä olisi käsillä jossain vaiheessa mutta silti se pysäyttää iskun lailla. Ei haluisi sen hetken tulevan saatika koskaan. Äidilläni on jokin aika sitten jo todettu dementia-alzheimer, vasta tänä kesänä mennyt kuulemma tosi huonoksi. Hän itse minulle soitti tuossa jokin aika sitten. Harmittaa etteivät siskot ole edes minulle kertoneet että asiat ovat näin huonosti. Asun sen verran kaukana heistä että en pysty olla asioista perillä, saatkia kun äitini ei itse ole sanonut mitään. Kai se on sitäkin ettei halua edes itse uskoa tilanteen olevan niin paha että kertoisi muille. Meillä kuitenkin läheiset välit aina ollu ja ollaan usein soiteltu enkä ole huomannut puheesta mitään. 
Tänään hän sitten soitti ja vähän vitsaillen sanoi että jos muutan lähemmäksi ja alan omaishoitajaksi hänelle, jonka jälkeen koko totuus paljastui mikä hänen terveytensä laita on. Olen todella järkyttynyt ja pois tolaltani, ensinmäinen ajatus että pakko päästä muuttamaan lähemmäksi, meillä välimatkaa 250km. Jospa ensin rauhoittuis ja sitten miettii järjen kanssa ja juttelee siskojen kanssa ,mutta ensin täytyy sulatella uutista.